Ulkona satelee. Tuntuu kuin olisi jo torstai, vaikka ollaan menossa vasta tiistaissa. Miten sitä jaksaa vielä loppuviikon töissä? Onneksi pian pääsee lähtemään kotia kohti. Työmatkaan kuluu ikävät 1,5 tuntia, mutta ehtiipä siinä ajassa irtaantua työasioista.

Kun tänään haen lapsen hoidosta, tulee heti lähteä viemään häntä isäänsä tapaamaan muutamaksi päiväksi. Juuri tänään soittelinkin ex:n kanssa ja neuvottelin noista tapaamisista. Esitin toiveen, että lapsi saisi olla luonani edes joskus 2 viikkoa yhteen menoon 1-1,5 viikon sijaan. Niin minusta, nykyisestä miehestäni ja lapsen päivähoitajasta tuntuu siltä, että lapsi kaipaa välillä lepoa. Turhan usein edes takaisin reissaaminen (noin 250 km/suunta) ja ihmiseltä toiselle riepottelu rasittaa. Kun lapsi menee isänsä luo, niin isä joutuu kuitenkin käymään töissä ja lapsi on sen ajan mummolassa. Muuten tuokin asia menettelisi, mutta kun ko. mummo on henkisesti.... hhhhmmm... ei niin tasapainoinen. Onneksi on lopettanut lapsemme nöyryyttämisen ja kiusaamisen kun uhkasin hankkia lähestymiskiellon. Lisäksi en voi olla aina varma onko lapsi edes tuolla mummolla hoidossa. Saattaa nimittäin olla ihan kenellä tahansa muullakin tuttavalla. Voi tyttöparkaa :( Kunpa osaisin tehdä asialle jotain...

Niin monet kerrat olen katunut sitä, kun ex:n kanssa suostuin lasta tekemään, mutta silloin se tuntui oikealta. Ja onhan meillä nyt aivan ihana lapsi. Olen harmitellut myös sitä, että halusin yhteishuoltajuuden vaikka (avo)miehelle olisi käynyt se, että olisin ollut yksinhuoltaja. Oletin meidän kuitenkin elävän perheenä ja mielestäni yhteishuoltajuus oli silloin perustellumpaa. On myös harmittanut sekin, että yritin eron tultua tutustuttaa "väkisin" lasta isäänsä, kun eteen on tullut nyt monta riitaa lapsesta. Ajattelin että on lapsen kannalta hyvä, kun tuntee oman isänsä, mutta en halunnut että täytyy alkaa riitelemään. No onneksi tällä hetkellä ei ole pahempia riitoja tai erimielisyyksiä ja toivon mukaan niitä ei edes tulisi. Kunhan pystyy itse olemaan tyynen rauhallinen. Ei auta jossitella - tässä ollaan nyt ja tästä mennään eteen päin - lapsen parasta ajatellen.