Tänä aamuna oli mieheni kanssa melkoista "vinoilua" puolin ja toisin. Välillä täytyy puhdistaa ilmaa ja onneksi kummallekin voi sanoa, jos jokin asia mättää. Itse valitin tuosta jakorasiasta, joka on tunkemassa itseään mörisevän automme kyytiin. Sanoin että jos hän kaipaa auton kyytiä, niin osaan minäkin sitä antaa. Tuttavallamme on myös saman kaltainen auto, joten voi mennä hänenkin kyytiin, jos kyse on _auton_ kyydistä. Epäilen kuitenkin tarkoitusperää ja ripitin mieheni, ettei ole heti valmis kuin partio poika kyyditsemässä _meidän_ autolla kylän kaikkia jakorasioita. MURRR!! Enkä enää edes muista mitä mieheni minulle laukoi, koska tarkoitus ei ole kummallakaan pahoittaa toisen mieltä. Asia on nyt loppuun käsitelty ja suukot vaihdettu. Välillä kyllä miettii, että millainen pirttihirmu minusta on kehittymässä, mutta eipä tuo mies ole valittanut. Joskus sanoi työreissultaan kotiin palatessaan tyytyväisenä, että tulee kotiin rakkaan vaimon ripitettäväksi. Hhhhmmm. Silloin piti hetken miettiä omaa käyttäytymistään. Nyt olen pyrkinyt päästämään pahan olonkerralla ulos ettei sitä nalkuttamista jatku montaa päivää (tai viikkoa :) ja pyrkinyt hemmottelemaan ihanaa miestäni.

Oloa helpotti tänään myös se, että lapsemme on nyt "turvassa". Koska ex meni myös tänään töihin, sain sovittua että vanhempani (jotka asuvat häntä lähellä) hakevat lapsen aamulla luokseen. Näin lapsi välttyy menemästä toiseen mummolaansa, jossa asuu henkisesti epävakaa henkilö. Illalla kun pääsen töistä, lähdemme mieheni kanssa hakemaan lasta kotiin. Vanhempani tiedottivatkin jo, että lapsi voi hyvin. Se on suuri helpotus, koska niin monet kerrat hän on ollut itkuinen ja agressiivinen tuolta palatessaan - ja mielettömän väsynyt. Nyt kovistelin jo monta päivää etukäteen ex:ä, että lapsen pitää saada nukkua 11-12 h/vrk ja mielellään kaiken yhteen menoon. Ruokakin maistuu paremmin kun on nukkunut hyvin. Ex valitti että hänestä tuntuu että häntä painostetaan, mutta jonkunhan on pidettävä lapsesta huoli. Nyt hän on mitä ilmeisimmin joutunut skarppaamaan ja olemaan itse enemmän lapsen kanssa. Tein myös sitä, että soittelin kerran päivässä varmistaakseni, että hän on itse lapsen kanssa. Ainahan löytyy asioita, mitä pitää soittaa ;)

Naurattaa kyllä tuo "painostaminen" - ei hän edes tiedä mitä painostaminen on :D Ja aikoinaan kun hänen äitinsä painosti minua, niin mies käski vain kestää ja päästää toisesta korvasta ulos. Yritin ja yritin, mutta en kyennyt. Kyllä ne asiat satutti ja heikensi itsetuntoa. Nykyään nautin niin suunnattomasti siitä, että nykyinen mieheni laittaisi äitinsä ojennukseen (laittoihan tuo jo omani ;) jos hän minua kiusaisi. Ei voi uskoa miten hyvältä tuntuu olla siipien suojissa. Enää ei tarvitse yksin pitää huolta koko perheestä ja kodista ja puskea väkisin asioita eteen päin. On vain ollut outoa tottua siihen, että joku ottaa puolet ja jopa enemmänkin taakasta kannettavakseen. Kerrankin tuntuu siltä, että minulla on nyt perhe jollaista olen aina toivonut. Ainahan niitä pieniä takkuja tulee vastaan, mutta se on vain elämää se. Kun perheen sisällä päämäärä on sama, niin sinne on yhdessä helppo kulkea.