Työmatkoja ajellessa tein mielestäni hienon keksinnön. Kerroin siitä esimiehelleni, että mihin asiaan tuo liittyy, mutta hän ei ollut siitä järin innostunut sillä se ei koske nykyistä asiakastamme. Noh minäpä otin suoraan yhteyttä Taiwaniin firmaan, joka kehittelee jo kyseitä järjestelmää. Jospa olisivat kiinnostuneita uusista ideoistani. Tai sitten ovat jo keksineet saman asian ja kehittelevät jo sitä :)

Eipä tullut vielä tänään pakkasia. Jännityksellä odotellut että mikä aamu saa jälleen liukastella kesärenkailla. Mies on niin huolissaan, että soittelee tuon tuosta työmatkaltaan, että millaista keliä täällä on ja yrittää järjestää minulle jonku vaihtamaan renkaat. Saahan nuo vaihdatettua jossain kunhan vain heittelee kyytiin ja menee vaikka rengasliikkeeseen. Ja saahan ne itsekin vaihdettua. Ainut vain että iltahämärissä se on oma taiteenlajinsa. Minun tuurilla tunkki pettää alta ja auto romahtaa maahan.

Joskus kyllä naurattaa tuo mieheni holhoava luonne. Vaikka toisaalta se onkin niin ihanan hellyyttävää! Hän soittaa minulle joka aamu tai laittaa ainakin viestin. Monesti päivälläkin soittaa kerran tai pari ja illalla minä soitan vielä nukkumaan mennessä. Ja viestejä lähetellään vaihtelevalla menestyksellä. Täytyyhän tätä suhdetta pitää edes jotenkin yllä kun hän on reissussa. Viikonloput nautitaan mahdollisimman paljon toistemme seurasta. Harmittaa jos jommalle kummalle tulee jotain menoa ettei päästäkään näkemään. Onneksi tällaista tapahtuu harvoin. Eipä noihin firman tapahtumiinkaan tule juuri osallistuttua. On paljon tärkeämpää saada olla kotona koko perheen voimin.

Eilen lapsemme sanoi, että minulla on kaksi miestä. Ihmettelin hetken että mitä hän sillä tarkoitti. Kysyttyäni hän vastasi, että tarkoitti omaa isäänsä ja minun miestäni. Siinähän tuli itsellenikin hetkeksi ajattelemisen aihetta. Kyllähän se niin on, että kun on yhteishultajuus lapsesta, niin se ex vaikuttaa enemmän tai vähemmän elämäämme vaikkei yhdessä asutakaan. Lapselle selitin että mieheni on hänelle "apuisä". Siitä innostuneena hän sanoi, että hänen isänsäkin on apuisä. Ja niinhän se vähän taitaa olla - kaksi apuisää :)

Lapsemme haaveilee äidiksi tulemisesta. Selitin jolloinkin hänelle, että siihen on vielä pitkä aika ja että ennen sitä hänen tulee löytää kaverikseen kivan pojan jonka kanssa on hyvä olla ja joka auttaa sitten lapsen hoidossa jne. Lapsukainen teki tästä heti innoissaan johtopäätöksen, että tuo poika tulee olemaan sellaisen kuin nykyinen mieheni on. Erikoista sinänsä, ettei sanonut että sellainen kuin hänen oma isänsä. Lapset älyää yllättävän paljon ;)